Toinen päivä Romaniassa aukesi yhtä pelottavana kuin ensimmäinenkin. Edellisenä päivänä olimme vitsailleet harhaan ajaessamme, että kyllä me varmaan pelkästään yhdelläkin munuaisella tai ilman autoa selvitään. Tätä aamua varjosti normaalin pelkotilan lisäksi järjetön darra ja se alkoikin ilman aata tai muita mainittavia manööverejä.
Edellisen päivän päätepiste oli ollut Route Romania Campingissä Minisissä Aradin lähellä. Pasilla ja minulla oli tälle päivälle varattu ajonakki, eikä muita vain tuntunut normaali menoo kiinnostavan enää. Luovutin aamun ajonakin Pasille ihan suosiolla, sillä herätessäni maakuualustalta teltan ulkopuolelta olin näyttänyt semmoiselta möröltä, että muut halusivat välttämättä ottaa valokuvia. Työstäisivät itse muusaansa, niin tietäisivät, kuinka rankkaa se on. Neuvottelupalaveri hollantilaisten lomailijoiden kanssa oli mennyt yli puolen yön sekin.
Pasi kurvasi tien päälle ja pysähdyimme pikaisesti uimaan ja syömään aamupalan edellisenä päivänä löydetyssä joenvarsiravintolassa. Sieltä lähdettyämme matka oli aika tapahtumaköyhä. Pättiniemen edustajat olivat jossain kohtaa äityneet korkkaamaan oluet ja he tissuttelivat takapenkillä. Itse hämmästelin, kuinka media ja ennakkoluulot ovat pilanneet käsitykseni ihmisistä. Kaikki romanialaiset eivät halunneetkaan viedä lompakkoani. On ne semmosia velikultia, joo.
Pasi ajoi varmaan malliin oman osuutensa ja kuskeja vaihdettiin keskivälin lounaan jälkeen. Kaikilla muilla oli hieno ruokahalu paitsi minulla ja Pättiniemen juniori hyötyi melkein puolet huoltoasemalla lämmitetystä pakastepitsastani. Ei siinä voinut muuta tehdä, kuin ottaa omastakin puolestani härkää sarvista ja suunnata auton nokka kohti Draculan linnaa Branissa, Transylvaniassa.
Päivän jälkimmäinen ajoetappi oli suhteellisen tapahtumaköyhä sekin. Kylien läpi ajaessa tien penkalla pyöri satunnaisia hampaattomia horoja sekä muita katseenvangitsijoita. Ajotaitoni ei ollut parantanut oikeastaan yhtään edellisistä päivistä. Suunnistin miten sattuu Pasin lukiessa karttaa ja navigaattorin riidellessä reaalimaailman kanssa. Ajoin muutaman maisemareitin vuorien keskellä (luetaan: eksyin) sekä sisään yhteen isohkoon kaupunkiin, jonka olisi voinut kiertää ohitustiellä. Aikaa haaskaantui ainakin puolisen tuntia taasen. Vaarallisin tilanne eräällä kukkuloiden keskellä kulkevalla serpeentiinitiellä tuli, kun liian sinisilmäisesti uskoin edessäni ajavan rekan antaman vilkkumerkin, jolla hän koitti viestittää, että olisi turvallista ohittaa. No eihän se mitään turvallista ollut. Meitä vastaan tulee auto, olemme rekan rinnalla ja peräämme ohittamaan oli vielä lähtenyt linja-auton retku. Tilanteesta selvittiin leveän piennaralueen sekä omalle kaistalleen palanneen linja-auton turvin.
Päiväetapin kohde oli Vampire Camping Minisissä, joka elää yhdessä parin muun tienoolla olevan kohteen kanssa vampyyrimyytin ympärillä. Saavuimme leirintäalueelle hyvin kakkosina Team Batmanin voittaessa ja Team Perkeleen jäädessä johonkin matkan varrella arvottuun toiseen kohteeseen. Kaikki muut paitsi allekirjoittanut tinttasivat kepua ja limuviinaa iloisesti. Telttojen pystytyksen jälkeen halusimme käydä nopeasti suihkussa ennen illan rientoja, mutta eihän siellä tullut edes lämmintä vettä. Romanialaista vittuilua, sanon minä.
Syömisen jälkeen menimme ensimmäistä kertaa koko reissulla käymään yökerholla. Paikan nimi oli kekseliäästi The Club ja luulimme aluksi tulleemme tissibaariin, mutta sellaista säkää meillä ei ollut. Naisten kesämuoti näytti muodostuvan mikrosortseista ja kivoista kesämekoista, mutta nyt en jaksanut innostua niistäkään kunnolla. Paikalla olleet nuoret miehet kuitenkin koppasivat neitokaisensa syliinsä meidän paikalle tultuamme, ikään kuin osoittaakseen jotain. Meidän omat klopit koittivat turhaan saada minua innostumaan juhlatunnelmaan, mutta tänään ei irronnut. Loppujen lopuksi kukaan ei oikein jaksanut juhlia ja huokaisin helpotuksesta, kun porukka palasi leirintäalueelle. Nukkumaan mennessäni suunnittelin kuitenkin hymyn kare huulillani perustavani Pro Mikrosortsi ja Kesämekko yhdistyksen Suomeen. Sen ajatuksena olisi tukea edellämainittujen vaatekappaleidin ilmestymistä Suomen kesäiseen katukuvaan. Eihän siellä nyt niin paljoa sada.
Romania on hieno maa. Toiset sedät jaksaa heilua, Maukka ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti