Balatonin lähtöaamu oli utuinen. Olotila oli rentouneen sekaineen levätyn päivän jäljiltä. Edessä olisi pitkä matka Romanian puolelle, joten päätimme syödä aamupalaa Campingin ravintolassa. Munakokkeli ja kahvi maistui taas kerran eikä hintakaan ole paha.
Aamupalan jälkeen rupesimme pakkaamaan ja herättämään Mauria. Edellisen illan riennot ovat tehneet tehtävänsä ja Maukka ei ollut ihan parhaassa rallikunnossa. Team Loopin aamutoimet ja pakkaus sujuivat kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja matkaan päästiin reilusti ennen puolta päivää.
Matkaa Balatonilta Romanian Minisiin, jossa oli Route Romania niminen Camping oli noin 500 kilometriä. Osa matkasta oli moottoritietä mutta myös paljon pienimpiä kylien läpi vietyjä maalaisteitä. Jos Suomessa on paljon peltoa niin kyllä sitä riittää Unkarissakin.
Pättiniemet olivat siis kuskina koko päivän, takapenkin pojat hoitivat korjaussarjoja. Ylitimme Romanian rajan ilta-auringon paistaessa. Rajalla sai kaivella passia ensimmäisen kerran reissun aikana. Unkarin ja Romanian raja-alue oli kovin ruuhkainen, jonka seurauksena paikallisille jalkamyyjille oli kovasti bisnesmahdollisuuksia. Pysähdyttyämme etsimään tietullin ostopaikkaa rajan läheisyydestä kyseiset katukauppiaat yllättivät meidät viimein. Ilmeisesti ne haistoivat länsieurooppalaisten rahat. Selvisimme mustalaisista ja muista kauppiaista kuitenkin puhumalla, jatkoimme matkaa.
Pienen alkushokin jälkeen matka Romaniassa kohti Ministä jatkui vauhdilla. Pättiniemi juniorin uhkarohkeat ohitukset ja härskit jonojen ohi oikomiset vauhdittivat Escorttia eteenpäin. Navigaattorimme ei tunnista yöpymiskaupunkiamme Minisiä kunnolla, joten joudumme useaan kertaan pysähtymään ohikulkijoilta ja huoltoasemilta tietä. Edes yhden huoltoaseman vieressä istuvat ilolinnut eivät tunnista kohdekaupunkiamme mutta rahamme ne haistavat ja alkavat heti kaupitella tavaraansa. Tavaran ostopäätös on kuitenkin ei, vaikka Maukka kertoo hinnan olevan halpa.
Matka jatkuu, vaikka Campingimme on edelleen vähän hukassa. Ohitamme yöpymispaikkaamme johtavan tiehaaran jo kertaalleen mutta onneksi tienvarressa olevalta hotellilta osataan neuvoa meitä tekemään u-käännös.
Löydämme oikean kääntymistiehaaran monituisten käänteiden jälkeen. Hiekkainen tie lupaa Team Looppimaista maisemareittiä. Se kuitenkin tällä kertaa johtaa suoraan leirintäalueen pihaan, jossa leirintäalueen omistaja tuleekin oitis meitä vastaan. Telttamajoitus maksaa alle 10 euroa per ukko.
Teltat viritettyämme lähdemme kylälle rahaa nostamaan ja syömään. Kylän ravintola ei ole enää auki mutta onneksi kyläkaupan omistaja vinkkaa meitä, että hän tietää hyvän paikan kylän joen rannalla. Hieman epätietoisina lähdemme kyläkauppiaan perässä autolla joenrantaan hiekkatietä pitkin. Jokimaisema avautuu oikealle ja vasemmalle puolen jää neljää baaria, jotka ovat vierivieressä.
Päätämme mennä ensin jokeen uimaan ja sitten vasta syömään. Joen vesi on uskomattoman lämmintä ja uiskentelu tuntuu pitkän ajopäivän jälkeen taivaalliselta. Ravintola tarjoaa paikallista grillilihaa ja palanpainikkeeksi paikallista ohramallasta tietenkin.
Loppuilta sujuu leirintäalueella letkeästi muiden matkalaisten seurassa, kunnes allekirjoittanut vaipuu tyytyväisenä unten maille.
Kartturi P.J.O.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti