11.7.2012 Erikoiskoe 5.(Tatra-vuoristo - Balaton-järvi)

Maukka ajaa tietenkin, se on Maukan faijan auto. Pyörät pyörii uudelleen...

Reissun aikana on oppinut arvostamaan sänkyä yllättävän paljon. Kyseisenkin päivän aamuna sai nauttia taas tuosta taivaallisesta ihmisvartaloa lepuuttavasta keksinnöstä. Ja varsinkin, kun siinä nukkuminen maksoi tällä kertaa vain 8 euroa, halpa maa kun Slovakia on.

Hotelimme muistutti muuten etäisesti elokuvassa Hohto olevaa vuoristohotellia. Pitkät ja pimeät käytävät ja koskematon hiljaisuus. Hotellissa ei tainnut olla meidän lisäksi, kuin yksi muu asukas.

Aamupalaksi nautimme munakokkelia ja kahvia. Tarjoilu oli varsin kohteliasta ja nöyrää. Väkisinkin siitä tulee hetkellisesti sellainen fiilis, että olisi pahempikin länsieurooppalainen riistäjä. Päätin kuitenkin nauttia aamiaiseni tyytyväisenä.

Aamupalan jälkeen oli aika suorittaa aamutoimet ja lähteä seuraavalle erikoiskokeelle. Muut autokunnat eivät olleet edellisen iltana löytäneet tai jaksaneet tulla perille asti, joten lähtisimme matkaan yhden ralliauton voimin.

Autoa pakatessamme viereisen vuoristopuron solina pakotti käppäilemään puron luokse. Vesi oli kirkasta ja jääkylmää, mikä parasta se maistui hyvlle. Olisipa kotikonnuillakin tuollaisia paikkoja, puron avautuminen metsikön keskeltä oli lumoava näky.

Maukka ajoi tietenkin, se oli sanktio edellisen ajovuoron laiminlyönnistä. Mikä parasta ei tarvinnut edes pakottaa, sukkasaippua pysyi toistaiseksi piilossa.

Koska reittimme meni läheltä vanhaa hiihtoreissukaupunkiamme Banska Bystricaa, päätimme poiketa siellä syömässä lounasta. Ravintolaksi löytyi vanha kunnon Basta heti Hotelli Luxin vierestä. Hyvä lounas irtosi 10 eurolla. Jatkoimme matkaa Unkaria kohti tyytyvisenä, kunnes Nokian E7 petti meidät, jälleen kerran. Hävetää, jos suomalaisen puhelimen navigointilaitteen taso on nin huono. Alituisten pettymysten sarja johti siihen, että suunnistimme läheiseen Tescoon ja Söhlö osti TomTomin navigaattorin. Matka jatkuisi vihdoin ja viimein ilman maisemakierroksia ja mukulakivetyksi, toivottavasti.

Matka Unkariin oli vuoristoisen Slovakian jälkeen, kuin olisi ajanut Lapista Pohjanmaalle.Unkarissa riitti aakeeta, laakeeta ja peltoa. Pohjanmaasta erotti ainoastaan viljelyskasvit, Unkarissa viljelään enimmkseen auringonkukkaa ja tattaria. Maalaiskylissä talojen pihoissa kasvavat viiniköynnökset saivat suomalaiset kyllä kateellisiksi.

Päivä oli pitkä, vaikka ajoa ei kilometrimääräisesti ollut kuin 400 kilometriä. Peltojen keskellä pienien kylien läpi mutkittelevat tiet vievät yllättävän paljon aikaa. Kylissä tarvii ajaa hiljaa ja välillä joutuu pysähtyä odottamaan junien menoa. Saavuimme perille leirintäalueelle yhdeksältä illalla. Samassa koko päivän paistanut aurinko siirtyi sivuun ja tilalle tuli mojova sadekuuro. Laitettiin äkkiä porukalla teltat kuntoon ja sitten sadetta pitämään rantabaariin. Yllättäen rantabaarista löytyi myös muut rallilaiset. Koska mulla oli rahaa vain viisi tonnia, päätimme juoda kaiken, nesteytyshän on tärkeää aina urheilusuoritusten jälkeen. Sitten suorinta tietä telttaan pötköttämään.

Ei nahkapuku purista pallia, tää on taivaallista rallia.

Alla seuraavan päivän kuvasatoa... hidasta dresman kävelyä ja silleen... koittakaa näyttää hyvältä :D

- Team Looppi/Ohralahti-