Päivä 16 - Lannevaatepainia heterolla latinotavalla

22. - 23.7.2012 Istanbul, Turkki

Kirjoittaessani tätä rallin viimeistä päiväkirjamerkintää Suomen pitkittynyt kesä näyttää parhaita puoliaan lämpötilan ollessa vain hiukan alempi, kuin mitä se oli heinäkuussa, ja ilma on ylipäänsä kuin alttarille jätetty morsian. Istun kotonani putkiremontin jälkimaininkien laantuessa ja katson ikkunasta sateiselle Näsijärvelle. Sellaisina hetkinä mieli palaa väkisinkin aurinkoiseen ja lämpimään Turkkiin, sillä siellä oli kivaa persaukisenakin luottokortin rajan tultua vastaan. Maailma on pikkusieluisia pankkiireja täynnänsä eikä ne hyväksy ihan pikkuista ylitystä.

Saavuimme siis Istanbuliin pienen onnenkantamoisen siivittämänä edellisenä yönä ja majapaikka löytyi matkustajaystävällisestä hostellista puolen tunnin taksirallin jälkeen. Matkaa ei olisi ollut kuin muutama vaivainen kilometri ja sen hinta oli tingattu etukäteen kiinteäksi kahden kuskin kanssa. Yöllinen suurkaupunki teki kuitenkin tepposet sikäläisille suhareille eivätkä he löytäneet perille ilman Nokian kännykkänavigaattoria. Oman autoni kuski löi jo kertaalleen liinat kiinni ja halusi purkaa laukut kyydistä, mutta suostui kuitenkin jatkamaan loppuun asti. Perille päästyämme kuskit eivät yllättäen olleetkaan enää tyytyväisiä ennalta sovittuun hintaan ja alkoivat pyytämään lisää rahaa pidemmän ajomatkan takia. Tämän pienen vastoinkäymisen edessä väsynyt matkaporukka äityi lyhyeen mutta kiivaaseen suomeksi käytyyn sanasotaan, jonka aikana onnettomat taksikuskit luovuttivat tyytyen heille jo maksettuun alkuperäirseen taksaan ja lähtivät omille teilleen. Siinä oli varmaankin etelän eläteille liikaa suomalaista tulisuutta ja kiivasta luonnetta. Tuo kikka on kuitenkin hyvä pistää mieleen vastaavan tilanteen varalle. Ja sitä kannattaa yrittää edes näytellä, jos pinnaa ei muuten olla venytetty äärimmmilleen. Niin monesti on sinisilmäisia suomalaisia huijattu lomilla, että jos edes kerrankin menee toisin päin niin se on vain oikeus ja kohtuus.

Aamulla herätessämme oli aurinko korkealla tuhannen ja yhden ihmeen kaupungissa ja sen kaduilla oli kiva kävellä. Maisemat olivat osittain itämaisia, osaksi länsimaisia ja loput siitä väliltä. Rahansa hummannut ei yleensä pysty paljoa valitsemaan ja siksi jouduin taasen tyytymään kadulta ostettuun kojukukkuun. Onneksi sikäläinen bakteerikanta ja/tai hygieniataso oli enemmän omamme kaltainen ja nautittu lounas ei alkanut kummittelemaan sen enempää. Itseasiassa, se oli miellyttävä kokemus. Kebabbi on Turkissa ihan hyvää!

Nähtävyyksiä oli tosiaan paljon, mutta en taida tietää useampien nimiä. Hagia Sofia, kävelykatu ja sillä ajanut ikivanha raitiovaunu osuivat kohdalle ja ne tunnistinkin. Kyllä Istanbulilaisten kelpaa, kun on noin paljon maailmanluokan nähtävyyksiä. Harhailun lomassa yritin mennä sisään Siniseen moskeijaan, mutta se sai jäädä toiseen kertaan ulkopuolella olleiden kylttien takia. Niissä pyydettiin kohteliaasti olemaan astumatta pyhään rakennukseen sortseissa. Muuten uskonto ei näkynyt katukuvassa oikeastaan mitenkään eikä moskeijasta aika ajoin kajauttanut imaami näyttänyt hetkauttavan oikeastaan ketään.

Kävelyretken varrella vastaan tuli myös sulttaanin palatsi ja sitä ympäröinyt suuri puisto. Jos imaamin huudot eivät liikuttaneet ketään, niinpä eipä fundamentalistimuslimeita näyttänyt kiinnostavan edes julkinen pussailu tai muunlainen kiintymyksen osoitus. Useammankin kerran häveliäämpi minä olisi kääntänyt katseensa pois, kun nuoret parit antaumuksella tutustuivat toisiinsa. Puistossa pussailu ja lievästi sanoen levottomammat kädet näyttävät ihan kivalta ja mukavalta yhdistelmältä. Semmoiselle perustalle voinee vallan mainiosti rakentaa onnistuneen loman. Ei tullut kivisadetta eikä edes paheksuvia katseita. Täytyypä muistaa koittaa houkutella edes yksi neitokainen mukaan seuraavaan ralliin. Matka on muuten jo muotoutumassa ja matkaan halukkaat voivat ilmoittautua ja asettua jonoon.

Illan viimoiseksi ihmeeksi oli sovittu saunaretki sillain vain poikien kesken. Hostellin lähellä ollut kylpylä oli pitkälti samanlainen kuin suomalaiset kylpylöiden halvat kopiot, mutta sikäläinen sauna oli ainakin sata vuotta vanha. Sisusta oli täysin kiveä ja vaakapinnat taisivat olla oikein marmoria. Kaikki kulmat näyttivät siitä huolimatta pyöristyneen kulutuksesta. Kylpyläpuoli itsessään ei ollut kovinkaan iso ja se koostui pääasiassa yhdestä huoneesta. Meidät ohjattiin sisälle ja sen jälkeen jäimme keskenämme ihmettelemään, kuinka siellä oikein tulisi toimia. Koko porukka oleili pyyhkeet lanteille kietaistuina toisistaan turvaa ja mallia hakien, mutta eipähän kukaan semmoisessa ollut aikaisemmin ollut. Minulle tuli lisäksi yllätyksenä, että turkkilaisen saunan lämpö tuleekin keskellä huonetta olevasta isosta kivipöydästä. Sen reunalla yleensä istukseltiin tai makoiltiin. Huoneen seinustalla oli useampikin hana, joista sai ammentaa lämmintä pesuvettä. Miehet ja naiset näyttivät saunovan erikseen.

Sinisen moskeijan sisäpiha

Lilluttelimme hetken keskenämme kunnes saunaan astui jamppa, jonka tarkoituksena oli pestä ja hieroa herra-asiakkaat uuteen uskoon. Mies oli valtavan painijan näköinen ja kokoinen sekä näytti sopivasti asennoituneen antamaan suomalaisille ensikertalaisille semmoisen käsittelyn, ettei jäisi kenellekään mitään epäselvää. Kotioloissa helikopteria huolettomasti heiluttavan miehenkin hymy näytti hyytyvän, kun se tajusi joutuvansa toisen miehen pesemäksi pesukintaalla. Heti pesun jälkeen seurasi nopea hieronta, jossa käytiin tehokkaasti läpi kaikki lihakset ja nivelet. Painijan käsittelyyn joutuneen matkalaisen naama näytti taipuvan tuskanirvistykseen eikä sen jälkinen miehekäs ja rehvakka olemus ollut ihan täysin uskottava. Paikkoja kolotti ihan perhanasti. Siinä me sitten istuttiin kauhusta puoliksi kankeana eikä kukaan oikein halunnut heti seuraavana käsittelyyn. Homma helpotti hiukan, kun sumaa purkamaan tuli toinenkin hieroja. Kokonaisuutena kylpylä oli hieno kokemus eikä se muuten ollut yhtään homoa, jos ei scrotumit kohdanneet. Kuulemma

Hostellia kohti nilkuttaessamme kohdalle sattui hyväksi onneksi parturi, jonka ovi oli vielä auki. Sen sisältä ei löytynyt ristin sielua, mutta hetken kuluttua paikalle tuli todella ystävällinen vanhempi herrasmies, joka lupasi ajaa kaikkien halukkaiden parrat pois. Homma itsessään kävi todella kätevästi ja sen jälkeen hän vielä valokuvautti itsensä koko puhtoisen ja puunatun lauman kanssa. Heti sen jälkeen miehelle tuli kova kiire ja hän poistui juoksujalkaa keskelle ihmisvilinää. En jäänyt enää miettimään, oliko se edes hänen parturiliikkeensä tai oliko hän ylipäänsä parturi, vaan painuin väsyneenä, mutta onnellisena, hostellille nukkumaan.

Seuraavana aamuna ohjelmassa olisi paluulento Suomeen ja takana olisi 15 päivää tukahduttavaa hellettä, tungosta, herraseuraa, vanhaa pikkuautoa, hiukan kepua, outoa liikennekulttuuria, 1.6l moottoria, telttailua, askeesia, temppuilevaa auton laturia, uusia ihmisiä, luksusta, leirintäalueita, vieraita kulttuureita ja unohtumattomia kokemuksia.

Loistavasta matkasta huolimatta oli hienoa astua ulos lentokoneesta ilmastoon, jossa tervehti kevyt tihkusade ja noin 15 asteen lämpötila. Olin niin iloinen, että teki mieli mennä makaamaan maahan X-asentoon ja antaa vilvoittavan sateen raikastaa koko kuritettu olemukseni. Olipahan kiva olla kotona!