Bunkalowin pihassa olikin jo suurin osa rallilaisista hereillä. Escortti vaikutti pyykkitelineeltä,
Pystyynnostettujen tuulilasinpyyhkijöitten päällä oli kuivumassa kalsareita ja tuulilasilla t-paitoja.
Nyrkkipyykit oli selvästikkin tehty kunnolla. Ilmassa oli selvästi odottavaa tuntua seuraavasta
erikoiskokeesta.
Maukka heräili kun menin takaisin sisälle bunkalowiin tekeen aamupalaa. Se ei selvästikään muistanut, että
oltiin eilen jo käyty Auschwitzissä ja suolakivikaivokselle (oikeesti siis suunnitelmana mennä noihin vasta
tänään). Japa tuli meidän tupaan ja vakuutteli Maukalle aivan samaa. Maukka oli kyllä sen verran hämmentyny,
että se taisi jo hetken oikeesti itsekin luulla, että me puhuttiin totta. Ei kyllä ihme meinaan sen verran
sumussa se oli koko maanantain.
Aamupalaksi maistui pussikanakeitto ja musta kahvi. Suihkustakin tuli lämmintä vettä, luksusta sekin aiempaan
verratuna. Sitten pakkausupseeri (allekirjoittanut) laittoi autonpakkauksen tulille sillä aikaa, kun
Pättiniemi senior ja toinen Ville hioi reissusuunnitelmat loppuun.
Rotta-auto, Team Looppi ja Lepakkoauto oli valmiina ja liikkeelle lähdettiin keskipäivällä. Ensimmäisenä
poikettiin bensa-asemalla hakemassa aamupalaa ja kirkasta. Sitten ajettiin Krakowan suolakivikaivokselle.
Suolakivikaivoksella ajauduttiin ensin normaaliin jonoon odotteleen sisäänpääsyä. Pienessä aamumyötäisessä
tuuli kuitenkin kuljetti Sandbergin purjeen hommaamaan meille opastetun ryhmäkierroksen, hyvin hoidettu
todellakin.
Suolakaivos oli hieno paikka. Ei uskoisi, että suolakiveä on louhittu jo 700 vuotta.
Parhaimmillaan syvyyttä kaivoksessa on yli 160 metriä ja käytäviä kilometrejä ja kilometrejä.
Vanhaan aikaan suola vaan on ollut arvokasta kauppatavaraa ja sen takia sen eteen on tehty kovaa duunia.
Tiesittekö muuten, että englannin sana kielen sana salary eli palkka tulee nimenomaan suolasta.
Siinä oli päivän knoppioppi. Suolaa roikkui kaivoksessa pitkin seiniä ja kattoa, välillä spaghettin näköisenä
nauhana ja välillä timantin näköisenä seinäminä. Oli pakko nuolastakin, että tiesi sen olevan suolasta.
Kierros kesti ainakin kolme tuntia, loppu oli lähinnä suolakivikauppoja täynnä. Haiskahti jo vähän
rahastukselta, yllättäen =D. Ainiin, suolakaivoksen kappelissa Jone lauloi Finlandian kyllä niin hienosti,
että kyllä pääsi kirkon akustiikka oikeuksiinsa. Ainoo mikä loppukierroksessa ärsytti oli jonottaminen
hissille, se tuntui kestävän ikuisuuden.
Suolakivikaivokselta ajettiin suoraan Auschwitziin. Kello oli jo yli viisi iltapäivällä, joten sisäänpääsy
oli ilmainen. Ensimmäisenä suuntasimme tietenkin kortteliin 11. Se veti edelleenkin pienen ihmisen
hiljaiseksi ja laittoi miettimään, miten brutaali ihminen voi olla. Kokeilkaas itte seisoa neliön
kokoisessa kopissa 4 hengellä nukkumassa ja sitten päivät tehdä töitä. Jotenkin tuntui, että kaikki puhuivat
kuiskien eikä autossa heitetyt jutskuvitsit paljon naurattanut enää. Vaikka olin Auschwitzissa jo toista
tämä paikka sai edelleen ihon kananlihalle.
Auschwitzin hyvästeltyämme jatkoimme matkaa kohti erikoiskokeen päätöspaikkaa Tatra-vuoristoon Slovakian
puolelle. Ilta alkoi jo hämärtää ja auriko heijasti vuoristoteille kauniisti. Ikäänkuin taivas jatkuisi
suoraan vuorista. Ville oli lupautunut illaan kuskiksi ja allekirjoittanut jakoi nuotteja. Team Loopin
punainen kaunotar kehräsi vuoristoteillä, kuin seolisi tarkoitettu hillittömien kurvien joukkoon. Vähän sen
jälkeen, kun olimme ylittäneet Slovakian rajan, Politsei iski ensimmäisen kerran. Punainen porkkana heilahti
pimeässä ja pakotti meidät sivuun. Selvisimme auton paperien näyttämisellä ja Slovakia poliisi toivotti
meille hyvää rallia, sanottuan meitä ensin hulluiksi, että ajamme Escortilla Istanbullin saakka.
Hostelli löytyi lopulta yllättävän helposti. Koska kello oli 11 illalla, jouduimme taas kerran herättään
hotellin henkilökunnan, jonka likka olikin yllättävän äkäinen. Saimme onneksi huoneen, vihdoinkin
lepäämään. Yllättävän nopeesti meille selvisi kuitenkin, että tämä hostelli ei tainnut olla ihan se mihin
tarkoitus oli tulla, katuosoite heitti parilla numerolla. Koska Batmobile ei ollut päässyt edes Slovakiaan
asti olimme kuitenkin tyytyväisiä suoritukseemme. Rotta-autosta ei tosin ollut tietoakaan. Näin julistimme
itsemme erikoiskokeen voittajiksi.
Uni tuli äkkiä muutaman yömyssyn jälkeen. Päivä oli antoisa ja tuli nähtyä paljon uutta.
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään,
Team Looppi/Ohralahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti