Punainen vm.89 Ford Escort ralliauto odotti kiimaisena kotipihassa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.
Kello oli puoli viisi yöllä.
Astuin autoon, Söhlö oli kuskina ja Maukka repsikkana, onneksi repsikkana (puolen tunnin yöunilla kun
oli suoraan baarista).
Lähdettiin hakeen vielä Pena Härmälästä, sitten Team Looppi oli kasassa.
Matka kohti Helsinkiä alkoi, josta jatkoimme lautalla Tallinnaan. Salakavala juonenkäänne selvisi minulle
matkalla Helsinkiin, "rehellinen" arvonta oli suosinut minua ja kuskin nakki iski Tallinnasta Jurmalaan.
Siinä automatka meni rattoisasti Hesaan ja päästiin lauttaan. Maukka lähti oitis lautalla päivätansseihin,
mutta tulos jäi kuitenkin tällä kertaa tappiolliseksi, vaikka yritystä oli enemmän kuin muilla matkustajilla
yhteensä. Kuskin hommat alkoi Tallinnassa. Tein poikia varten kiertoajelun ympärii Tallinnaa, jonka jälkeen
jatkoin suorinta tietä lähtöruudun kautta Jurmalaan, not.
Kanssamatkustajien jatkuva jano pakotti pysähtymään useita kertoja. Vielä Tallinasta lähtiessä olimme
erikoiskokeen kärjessä, mutta Jurmalaa lähestyttäessa selvisi, että erikoiskokeen viimeinen sija oli
tosiasia. Saavuimme perille Nemo-Campingiinm klo 21.05, koimme kirvelän tappion heti ensimmäisenä päivänä.
Tappion aiheuttama mielipaha heijastui koko Team Loopin porukan kasvoilta. Päätimme lähteä oitis läheiseen
kauppaan hakemaan balsamia haavoihin. Ostimme korin paikallista ohramallasta, viiden pullon erissä tietenkin.
Leiriydyttyämme lähdimme rannalle jälkipeleille. Hauskan illan kruunasi uudet liettulaiset kaverit,
jotka olivat Jurmalan rannalla juhlimassa pitkiä vapaitaan. Loppuyön muistikuvat palautuvat allekirjoittaneen
mieleen paraikaa kirjoittaessa, joten tarina olisi tältäosin kuin reikäjuusto. Toisaalta, mikään ei lämmitä
mieltä kuin ulkomaalaisten aamulla laulama "luuppi..... luppiluuppiluupi".
Team Looppi/Ohralahti kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti