Yllättävää kyllä olimme jo 9.30 luovuttamassa asuntoa pois ja suuntaamassa autojen keulaa kohti mystistä Turkkia ja Istanbulia. Koska olimme jo eilen suunnitelleet nopean reitin, päätimme kuitenkin valita sen maisemareitin viimemetreillä. Nyt ei enää ajettaisi kisaa vaan kruisattaisiin näyttävästi Istanbuliin ja hukattaisiin autot sinne. No niinhän me luultiin, mutta ei se taaskaan menny ihan niin helposti. Alkumatka ajettiin Bulgarian vuoristossa jännittäen riittääkö bensa seuraavalle huoltsikalle. Huoltsikalla tapasimme tosi rallilaisia.. Olivat menossa Mongoliaan. Rallikalusto oli kirjavaa, mutta kaikilla oli neliveto alla ja nekin olivat hokanneet saman asian ku me: Polttoaine on aivan saamarin kallista Turkissa. Joku 2 euroa litra. Puola-Mongolia -rallin herttasin auto oli ehdottomasti izuzun nelivetoinen pikkupaku. Pieni pakettiauto isoilla maastorenkailla ja lisätankit katolla. Helmi tahtoo sellasen.
| Kuuluisa Pättiniemi tervehdys ennen turkin rajaa |
No ongelmat alkoivat vähän ennen rajaa, kun Escortti ei enään meinannut suostua starttaamaan. Sama sattui tullissa. Turkin tulli on muuten jännä paikka. Ensimmäisellä portilla ottaa kaunis turkkilainen nainen vastaan, ja kun selviät siitä helvetistä sama nainen on toivottamassa sinut maahan. No se paperisota EU alueella liikkuneelle on yhtä helvettiä Ja mikä kaikkein parasta ne laittavat auton passiin ylös ja sinun on poistuttava samalla autolla, jolla tulit maahan. No tämähän sopi meidän matkasuunnitelmiin ku helmikorvakorut sialle. Mauri mutisi jotain, että mähän sanoin, että täälä on tämmönen käytäntö tarkistin ihan suurlähetystön sivulta. Vittu ens kerralla Sano VÄHÄN KOVEMPAA. No siinä sitten mietittiin mitä tehtäs. No perkele ajetaan Turkin läpi Kreikkaan niinkuin alkuperänen suunnitelmakin oli. Dumpataan autot sinne ja yritetään selviytyä 2 päivässä Istanbuliin jotenkin!. Onneksi Escortti lähti käymään ja Batman peugeottikin päästettiin maahan heti kun olivat ostaneet ylimääräsen vakuutuksen Turkkiin. Se greencard on ihan kiva juttu, kun sen saa ilmatteeksi Suomesta vai mitä pojat :D.
Rauhallinen kruisailu oli unohdettu, nyt oli ajettava kovaa, koska oli pirusti kilometrejä jälellä ja päivä oli jo pitkällä. Batmobile huuteli heti Turkkiin pääsyn jälkeen, että ekalle bensiksille tankkaaman. Naureskeltiin, että vihdosta viimein sai Batmobilekin arvostansa bensaa (2€/l). Pynnönen ei ollut samaa mieltä. Se mutisi jotain kiukkuisesti jostakin ranskalaisesta väärinpäin olevasta pyramiditankista.. Ei si uskallettu kysyä sen tarkempaa, mistä se puhuu. No sitten se sattui. Escortti ei edes luvannut. Sulakkeet olivat palaneet taas kerran ja nyt oli jo lähellä, että matkalaistenkin sulakkeet palaisivat. Haettiin asemalta reilusti suuremmat sulakkeet autoon ja olutta takapenkille. Saatiin pojat rauhottumaan ja autoon sen kokoiset sulakkeet, että seuraalla kerralla menisi myös toimilaitteita rikki. Kyllä Turkin poikia nauratti, kun Batmobile työnsi Team luuppin Escortin käymään. Auto kävi nätisti ja nokka kohti Kreikkan Kastanieta.
Seuraavaksi oli taas ihasteltavissa Euroopan unionin mahtavuutta. Lähes koko perkeleen Turkin läpi kulkee 2 hyväkuntoista tietä. Noin 3km päässä toisistaan. Niillä oli siellä entuudestaan toinen tie, Euroopan unioni anto rahaa teihin ja rakennettiin viereen maksullinen moottoritie. Kun sitä ei kukaan käyttänyt, laskettiin vanhan tien nopeusrajoitus 70km/h. Arvatkaas millaisen päätöksen team luuppi teki, kun olisi voinut maksaa "meidän rahoilla" valmistetun tien ajamisesta. No tottakai suuntasimme vanhalle tiellä ja ajoimme sen läpi reilua ylinopeutta toivoen ettei Turkin poliiseilla ole tutkia. Hyvä EU! No kohta saa Turkki tukiaisia Suomelta eikä tartte ees vakuuksia!
Eksyttiin si taas kerran ja tällä kertaa Edirnessä. On se vaan jännä matkustaa gps:llä, jossa ei ole kuin Turkin päätiet ja rajalle vievä tiekin on liian pieni näkyäkseen. No ilmansuunnat ja mihkäpäin auriko laskee olivat tulleet jo tutuiksi. Pentin visio suomelipun alla seilaamisesta oli saanut pontta... kai se perhana osaa jo suunnistaa tähdistäkin. Tarttee myöntää vaikka Turkki onkin mielestäni paska maa, että rajat ovat täälä hyvin hoidettuja, on pirusti naissotilaita ja tällä raja-asemalla oli jopa riikinkukkojakin pyörimässä punkkereiden seassa. Ei meillä kyllä ole intissä mitään vastaavia Suomessa.
Rajan ylityksestä selvittiin, vaikka papereita tutkittiin armotta, kun vain muutama tunti sitten olimme maahan saapuneet.Ja kah olimme Kreikassa. Siinä pahamaisessa maassa, joka imee Euroopan union rahat ja kaataa euron. Täälä kuulemma suomalaisia vihataan rankasti. Mielikuvat päälleräkimisestä ja kivittämisestä olivat kumminkin turhaa. Vaikka pakko myöntää, että hetken jopa mietitytti ajaa ensimmäiseen kylään autolla missä on suomenlippu katolla. Eli siis Suomi-viha on aivan suomilehdistön propakandaa.. Matkusta enemmän, oletat vähemmän piti taas paikkansa.
Kreikassa alkokin sitten suomalaisten paini ja se on muuten paljon kovempaa ku joku kyseisten naapurimaiden kansallislaji. No onneksi tämä ottelu käytiin suullisesti Pasin vaatiessa porukkaa ajamaan Thessalonikaan ja yrittämään sieltä Istanbuliin, muiden ehdotuksena oli taksilla Edirneen ja sieltä Istanbuliin. Juhoa ei vaan jaksanut suullinen paini enää kiinnostaa. Sen vitutus taisi olla rajaton kun kreikkalainen automaatti söi sen ainoan pankkikortin ja muutenkaan ei tainnu olla latiakaan rahaa. Eli Juho aloitti tukiaisten antamisen Kreikkaan vasten tahtoaan. No palataaksemme asiaan Pasi hävisi väännön ja päätimme palata jalkaisin rajan ylitte ja ajaa siitä taksilla Edirneen. Lukeeko tätä vielä oikeasti joku?
Autot hylkäsimme rajan tuntumaan maalaisjuna-asemalle, ettei tarttis kävellä niin pitkää matkaa. Oikeastaan Penan fiksuna ideana ajoimme ihan rajalle tiputtamaan porukan pois kaikkine varusteineen ja ajoimme 3 hengen voimin autot kauemmaksi romurallin elkein. Kiilailu ei muuten aiheuta hirveitä vaurioita tuon ikäluokan autoihin. Liekö olleet kylkilistat oikealle korkeudella. Siinä sitä si poistettiin kilvet ja runkonumerot autoista ja maalattiin kaikki Suomeen liittyvät asiat piiloon. Mitähän suomineito tuumaa ku maalasin suomenlipun mustalla ylitte. Ei taida herua jatkossakaan ;). Tankkiin jätettiin neljäsosa bensaa, takalosteriin telttapatjoja ja makuupussit. Ei tartte kreikkalaisten sanoa etteivät ole saaneet mitään Suomelta. Avaimetkin jätettiin ikkunalle, parkkikiekkoon pysäytysaika ja ovet sepposen selälleen! Löytäjä saa pitää!
Lupaan muuten tarjota kaljan, jos joku näkee jommankumman auton liikenteessä jossakin puolen maailmaa.
| Sinne ne jäivät |
| Ja runkonumerot pois ettei tuu soittoja perään |
Raja ylitettiin virkamiesten tehdessä typeriä kysymyksiä jostain: että oltas juuri tultu maahan autolla ja missä autot olivat nyt. No saivat ihan yhtä hyviä vastauksia takaisin. Kaverit vei ja jne jne. Taisivat arvata, mikä oli homman idis, mutta päästivät maahan. Turkissa meidät ottivat taas iloiset naissotilaat ja riinkinkukot vastaan. Ainiin ja neljä miljoonaa hyttystä, jotka laskeutuivat kimppuumme pimeyden turvin.Edirnen raja-asemalla päivysti joku kaveri puhelimen kanssa ja lupas hoitaa meille taksit. No näinhän se Aasiassa toimii ja enää ei oltu ees kovin kaukana...
Taksit kuljettivat linja-autoasemalla ja onnenkantamoisena näin perjantaina kulkisi vielä yksi luksusluokan bussi Istanbuliin. Missään maailmalla en ole nähnyt näin palvelualtista bussia. Oli selkänojissa kosketusnäytöt, kokoajan pauhasi isoissa telkuissa paikallinen tenavatähtikilpailu, wlani (jossa oli tänään joku ongelma), juotavaa tarjoiltiin koko ajan, mutta tässäkään bussissa ei ollut vessaa :D Veti hymyksi.
Juniori Pättis kuittaa reissun tähän ja Mauri vielä ehkä hitusen jatkaa Istanbulista. Myö suunnitellaan jo uutta rallia, kuka lähtee haastaan meidät?
| Pojat auton hylänneenä kävelevät kohti auringonlaskua ja turkkia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti